Muurari ei masennu

Mistä tiedän, että olen onnistunut työssäni? Yleensä en mistään, minkä voisi mitata tai mikä muuten voitaisiin osoittaa juuri minun onnistumisekseni.

Tämä on yleinen asiantuntijatyötä tekevän ajatelma. Päivät kuluvat järjestelmien uumenissa, ajattelutyötä tehdessä ja exceleitä silmäillessä. Lopulta kuukausipalaverissa jostain koostetaan tieto, miten meillä meni.

Työtä tehdään solistina, tulokset ja tappiot ovat yhteisiä. Työtä tehdään paljon, mutta mitään ei saada näkyvästi aikaiseksi.

Mistä muurari tietää, että on onnistunut työssään? Siitä, että hän näkee päivän jälkeen muuratun seinän. Se on konkreettinen asia, jonka hän edessään näkee. Joskus seinää syntyy paljon ja joskus vähän. Siitä hän tietää, onko ollut hyvä päivä vai huono päivä.

Työtä tehdään solistina, onnistuminen on minun onnistumiseni. Työtä tehdään paljon tai vähän, ja näkyvää syntyy juuri sen mukaisesti. Työtä tehdään strategian mukaisesti. Strategia on: teen uutta tilaa sitä tarvitsevalle.

Muurari ei masennu ja syykin on selvä. Olen toiminut ammatillisen kuntoutuksen kentässä pian kymmenen vuotta. Olen tavannut satoja tai tuhansia työkykvyn menettäneitä tai sen uhan alla eläviä. En ole koskaan tavannut työperäisesti masentunutta tai uupunutta muuraria, rapparia, siivoojaa tai leipuria.

Joku voi sanoa, että kyllä sellaisiakin on. Ja niin varmasti on. Kuitenkin masennus tai muu mielenterveysongelma useimmiten vaikuttaa syntyvän vasta sen jälkeen, kun työkyky on alentunut muista syistä ja ihminen passivoidaan kotiin sairastamaan tai kuntoutumaan. Tällaisessa tilanteessa käsillä tekeväkin ihminen voi masentua, koska kotiin sairaslomalle lukittaminen on pahinta, mitä aktiivi-ikäiselle suomalaiselle voidaan tehdä. Syntyy muita ongelmia, jotka johtavat toisinaan myös mielenterveysdiagnoosiin.

Hiukan mutkia oikaisten voi tiivistää, että käsillä konkreettista työtä tekevät menettävät työkyvyn tapaturmaisesti, asiantuntijat mielenterveyden menettämisen kautta. Tämä johtuu siitä, että asiantuntijatyössä ei osata näyttää konkreettisia tuloksia (vrt. muurattu seinä) vieläkään kovin hyvin suomalaisessa työelämässä. Näkyvää ja merkitystä antavaa päivittäin toistuvaa konkreettista palautetta ei työltä saada.

 

Katse kääntyy johtamiseen

 

Millä tavoin minä esimiehenä tai johtajana kykenen antamaan säännöllisen palautteen työntekijälleni onnistumisesta? Mistä minun työntekijäni tietävät, ovatko he onnistuneet työssään? Sitä on hyvä kysyä jokaisen asiantuntijoita johtavan esimiehen itseltään. Näihin kysymyksiin vastaaminen ja niiden vastausten hyödyntäminen on parasta ennakoivaa työterveyshuoltoa.

Itse joudun kysymään samoja kysymyksiä. Tässä yksi tapa vastata:

  1. Sitä saa, mitä mittaa.
    Valitkaa yhdessä merkityksellisimmät ja asiantuntijoiden kannalta tärkeimmät onnistumista indikoivat mittarit ja mitatkaa niitä. Ne voivat olla täysin erit kuin yrityksen talouteen tai toimintaan liittyvät ”pakolliset” mittarit.
  2. Puhu siitä, mitä mittaat.
    Kun tärkeäksi koettuja asioita mitataan, tulee tuloksista myös kommunikoida jatkuvasti ja säännöllisesti. Yksi hyvä tapa on päättää viikko jokaiselle työntekijälle kirjallisesti tai suullisesti annettuun palautteeseen.
    Jos et tiedä, mitä kertoa työntekijälle hänen onnistumisestaan, katso peiliin. Olet liian kaukana asiantuntijan työstä ja hänelle tärkeistä onnistumisen mittareista. Mene ensi viikolla lähemmäksi.
  3. Anna tila tarinalle.
    Jokaiselle meistä on erittäin olennaista, että oma onnistuminen huomataan. Kukaan ei kykene vastustamaan itsestä kerrottua hyvää tarinaa.
    Siksi esimiehen on kyettävä rakentamaan formaatteja, joissa määrätietoisesti, kollegat toisistaan ja esimies alaisistaan, kertovat toistensa parhaita suorituksia. Mikään ei ole niin tärkeää kuin hyvän työn huomaaminen ja siitä kiittäminen. Kerrottu tarina on kiitos.

Kirjoittaja

Mikko Hintsala

toimitusjohtaja, Innoman HR Oy

Lue kirjoittajan muita tekstejä