Pitääkö odottaa, että irtisanotaan?

Lehdistössä on viime päivinä käyty vilkasta keskustelua siitä, pitäisikö pienehköissä yrityksissä helpottaa työntekijän irtisanomisperusteita. Keskustelussa on ollut monta puolta, enkä ota tässä kantaa, mikä niistä on oikea tai väärä. Kantaa en ota myöskään siihen, millä tavalla mikäkin muutos lainsäädäntöön tai ohjeistuksiin helpottaisi työvoiman liikkumista tai työpaikkojen lisääntymistä. Onko parempi, että irtisanomisperusteet ovat löyhemmät vai kireämmät – en tiedä.

Mutta olen tämän keskustelun ohessa pohtinut sitä, miksi ei ole käyty keskustelua työntekijän oman irtisanoutumisen helpottamisesta. Kyllä irtisanoutuminen itsessään on helppoa, mutta mistä saada toimeentulo oman irtisanoutumisen jälkeen, jos ei ole suoraan uutta työpaikkaa missä aloittaa? Mitä jos poistettaisiin oman irtisanoutumisen aiheuttama karenssi?

 

Toivotko irtisanomista?

Työelämässä voi olla ihmisiä, jotka syystä tai toisesta kokevat työnsä lähinnä pakkona ja käyvät työssä ensisijaisesti toimeentulon vuoksi. He saattavat olla voimattomia hakemaan uutta työtä työpäivän jälkeen ja lähestulkoon toivovat irtisanomista. Näillä henkilöillä ei ehkä ole varaa ottaa lopputiliä ja kun työntekijää ei voi helpolla irtisanoa, jää pyörä pyörimään paikalleen eikä kukaan enää ole tyytyväinen.

Irtisanomisperusteet eivät täyty, jos työntekijä hoitaa työnsä riittävällä tasolla, mutta on omaan työhönsä jostain syystä tympääntynyt ja leipääntynyt samalla saastuttaen työilmapiirin valittamalla kaikesta koko ajan. Tällöin työntekijälle ainoaksi vaihtoehdoksi saattaa jäädä saikuttaminen – sehän taas on työnantajalle kallista. Kaikilla kun ei ole sitä elättävää puolisoa tai pulleaa säästötiliä.

Näissä tapauksissa helposti kysytään, miksi henkilö ei hae muita töitä samalla kun on tylsässä työssään. Työelämä on monesti vaativaa ja työ vie jo vapaa-aikaakin. Missä välissä sitä uutta mukavaa työtä sitten oikeasti ehtisi hakemaan? Työnhaku kun ei ole vain yksi soitto ja tieto, että paikka on teidän.

 

Karenssi pois

Tällä hetkellä saatat saada 90 päivän karenssin, jos itse irtisanoudut työstä ilman työvoimahallinnon määrittämää pätevää syytä. Ammattiliitot noudattavat tätä työvoimapoliittista lausuntoa ansiosidonnaisen maksatuksessa eli mahdollisesti voit joutua olemaan ilman mitään toimeentuloa karenssin ajan. On melko turha koittaa saada karenssin aikana tukia toisaalta, jos aiemmalta ajanjaksolta on palkkatuloja tai sattuu olemaan omaisuutta (asuntolainakin on tässä tapauksessa omaisuutta).

Mutta mitä jos poistettaisiin omasta irtisanoutumisesta aiheutuva karenssi? Onko sillä loppujen lopuksi väliä, miksi työt loppuvat, kuka irtisanoutuu itse tai kuka tulee irtisanotuksi? Ansiosidonnaisen päivät kuluvat kuitenkin joka tapauksessa joskus loppuun, jos uutta työtä ei saa. Onko sillä väliä milloin päivärahojen maksatus alkaa? Miksi pitää tavallaan rangaista, jos haluaa vaihtaa työtä eikä suoraan ei ole uutta paikkaa mihin siirtyä? Miksi pitää odottaa, että tulee irtisanotuksi?

 

Positiivista liikehdintää työpaikoille

Jos työttömyyskorvaus lähtisi rullaamaan aina heti työn päätyttyä, saattaisivat työntekijät jopa irtisanoutua ennen kuin tilanne on päässyt sairauslomien pitoon tai alisuoriutumiseen tai ilmapiirin pilaamiseen. Voisiko tämä aiheuttaa positiivista liikehdintää työpaikoilla tai kenties jopa helpottaa rekrytointia, kun hankalissa tilanteissa voisi yhteisellä keskustelulla saada kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun?

Työelämässä on edelleen kaksi osapuolta: työnantaja sekä työntekijä, ja molemmilla saattaa olla omat intressit irtisanomiseen tai irtisanoutumiseen. Miksi siitä ei voisi tehdä molemmille osapuolille tarvittaessa riittävän yksinkertaista?

Kirjoittaja

Tarja Pere-Druey

asiantuntija

Lue kirjoittajan muita tekstejä