Hyviä keskusteluja

Pelaan tennistä, ja viimeksi Talissa tapasin tutun reilun kahdenkymmenen vuoden takaa. Muisteltiin ja naurettiin.

Puhe kääntyi tennikseen, ja kaveri kysyi yllättäen, minkä taidon ottaisin, jos yksi olisi tarjolla. Hyvä ykkössyöttö, tappava rystylyönti vai huikea kämmenlyönti?

Nautin hyvistä keskusteluista. Olen pohtinut, miksi jonkun ihmisen kanssa puhuminen on nautinnollista ja tuntuu, että käyty keskustelu tuo voimia ja vie asioita eteenpäin.

Keskustelun onnistumisen edellytys on kumppani. Joku, jolla on aikaa, energiaa ja kiinnostusta pysähtyä puhumaan.

Ajattelen, että keskustelun käyminen on arvostuksen osoittamista toista ihmistä kohtaa. Haluan kuunnella, mitä toisella on sanottavaa ja olen kiinnostunut hänestä ja hänen tavastaan ajatella.

Tähän liittyy myös tietoisuus mahdollisuudesta oppia. Ainakin minä olen ihminen, joka mielellään kehittelee ajatusta eteenpäin toisten kanssa, puhumalla.

Keskustelu on ihmiselle luontaista. Olemme syntyneet ja kehittyneet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Olemme sitä, mitä olemme, siksi, että joku on katsonut silmiin, kysellyt vointia, auttanut hankaluuksissa.

Ihmisyyteen kuuluu halu auttaa ja jakaa asioita. Usein keskustelu alkaa ihmettelystä, avunpyynnöstä tai jonkun arkisen kokemuksen jakamisesta.

Keskustelussa mukana oleminen tarkoittaa tasavertaisuuden kokemusta. Olen mukana nyt kun asioita puhutaan, myös minun ajatuksiani arvostetaan ja myös minulla on annettavaa.

 

Voiko keskustelutaitoja oppia?

 

Tätä olen miettinyt, kun usein itse innokkaana toisen puhuessa jo mietin seuraavaa omaa kommenttiani.

Haluaisin itse oppia malttia kuunnella. Haluaisin oppia olemaan näissä tilanteissa ilman omaa agendaa, avoimena kuuntelemaan ja kysymään.

Haluaisin oppia kysymään oikeita kysymyksiä. Kritisoida jo osaan (helppoa) ja esittää omia näkemyksiäni, mutta että rauhassa kuunnella ja kysyä, jotta toinen voisi jatkaa.

Olisiko tuo taito kuin syötön palautus?

Palauttaa varmasti ykkössyöttö kenttään. Odottaa seuraavaa lyöntiä valmiiksi päkiöillään, valmiina liikkumaan ja reagoimaan. Sitten seuraa hyvä palloralli, joka tempaa mukaansa. On yläkierteisiä moukareita takarajalle ja verkkoa nuolevia alakierteitä.

Palloralli päätyy, milloin virheeseen, joskus omaan tai vastustajan huikeaan lyöntiin.

Nykyisin tuntuu, että voitto tai tappio ei ole se iso juttu. Tuntuu, että osaan arvostaa hyviä palloralleja. Molemmille jää hyvä maku. Hyvä peli.

 

Johtajuus dialogina

 

Nykyisin johtamisesta puhutaan paljon vuorovaikutuksena. Johtajuus nähdään dialogisuutena, jossa toista autetaan ja tuetaan rakentavan keskustelun avulla.

Dialogisuus on taito puhua siten, että toinen haluaa kuunnella ja taito kuunnella siten, että toinen haluaa puhua. Dialogisuus on avoimuutta, läsnäoloa kohtaamisessa ja ennen kaikkea kiinnostusta toista kohtaan. Tähän liittyy uteliaisuutta, mutta samalla kunnioitusta ja nöyryyttä tajuta hetken ainutlaatuisuus.

Hyvä kysymys esitettäväksi hiljaa itselleen tai joskus jopa ääneen on, miten minun kannattaa olla ja toimia, jotta voisin mahdollisimman hyvin olla tukena tai avuksi.

Siihen kysymykseen tenniksestä. Rehellisyyden nimissä taitaisin ottaa kuitenkin sen tolkuttoman kovan ykkössyötön.

Minkäs sitä itselleen voi.

Kirjoittaja

Matti Hyry

asiantuntija

Lue kirjoittajan muita tekstejä