Rakkaudesta lajiin. Työ on suuri rakkauteni. Intohimolla näitä hommia tehdään. Vastaavia lauseita vilisee mediassa vähän väliä. Onneksi ne ovat valhetta, sillä muuten maailma olisi aika kamala paikka.
Jos työtä rakastettaisiin, niin lujasti kuin saamme eri julkaisuissa ymmärtää, olisimme jo aikoja sitten nähneet kansanliikkeen, joka vaatii virallistettua liittoa henkilön ja työtehtävän välille. Odotellessamme papin siunaavan liittoon työntekijän ja työtehtävän – kunnes kuolema erottaa – voimme tarkastella mitä rakastuminen aiheuttaa.
Rakkaus
Pikaisella haulla selviää, että rakastuminen on aivoille kuin huumetta. Se aivokuva, minkä esimerkiksi morfiini tuottaa kokeellisissa tutkimuksissa, on hyvin lähellä rakastuneen ihmisen aivokuvaa – sanoo ainakin Ylen mukaan ylilääkäri Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Lisäksi nukkuminen vaikeutuu, unohtelet asioita, huomaat olevasi mustasukkainen, romanttinen rakkaus juovuttaa ja aiheuttaa riippuvuutta. Rakastuneet toimivat impulsiivisesti ja tekevät päättömiäkin asioita.
Kuvitelkaa pieni hetki minkälainen työympäristö olisi, jossa olisimme kaikki intohimoisesti rakastuneita työhömme.
Niinpä.
Olisimme unisia, sekavia ja vähät välittäisimme muiden, varsinkaan asiakkaiden, ongelmista. Jokainen kollega tavoittelisi samaa rakkauden kohdetta, joten toimistokäytävät täyttyisivät kaksintaisteluista.
Työn mielekkyys
Työtä kuitenkin tehdään ihan oikeasti suurellakin kiintymyksellä. Mielekkyys syntyy (onneksi) ihan eri syistä kuin rakkaus ja vaikuttaa eri tavoin. Työn mielekkyyteen on ainakin itselläni kaksi pääsyytä: onnistumiset ja ansainta.
Työn tuottama taloudellinen hyöty on hyvin tärkeä, vaikka sitä ei ehkä yleensä nosteta julkisessa keskustelussa kovin korkealle. Se on suomalaisille tyypillistä kursailua. Työn on tuotettava meille riittävä turva, jotta voimme toteuttaa itseämme omilla varoillamme. Muun väittäminen on tekopyhyyttä.
Mielekkyys syntyy ongelmanratkaisuista. Onnistuneeseen ongelmanratkaisuun liittyvä oivallus tuottaa niin korkean mielihyvän tunteen, että se on johtanut ihmiskunnan suurenmoisiin keksintöihin.
Tässä tulee päivän knoppi, jolla voit leveillä kahvipöydässä:
Matematiikkaa on kehitetty valtavasti pythagoralaisen (Pythagoras 582–496 eaa.) filosofis-uskonnollisen koulukunnan työllä. Pythagoras seuraajineen piti matemaattisen ongelmanratkaisuun liittyvää oivallusta niin voimakkaana, että tunne koettiin jumaluuteen yhtymisenä. Seuraajat saivat aikaan matematiikan kehityksen, jonka tuloksista tänäkin päivänä nautitaan.
Päivittäisessä työssä koemme tehtävät mielekkäiksi, jos pystymme käyttämään aivojemme kykyä ratkaista pulmia. Yleensä ne liittyvät asiakkaidemme tarpeisiin. Sosiaalisina nisäkkäinä saamme myös lisämielihyvää, kun voimme auttaa muita lajitovereitamme.
Sen sijaan, että rakastaisimme työtämme, olkaamme mieluummin kiintyneitä ongelmiin. Pulmat ovat (ainakin yleensä) osa työmme mielekkyyttä, eivät este. Jätetään rakkaus ihmisten väliseksi asiaksi, sillä rakkaudeton työpaikka on hieno asia.