Yritysten T&K-yhteistyössä on käyttämätöntä potentiaalia

Koneiden ja niiden komponenttien valmistuksen ulkoistaminen teknologiateollisuudessa on ollut keskeinen keino kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi jo useamman vuosikymmenen ajan. Tähän on liittynyt toisiaan täydentävien teknologioiden monimutkaistuminen ja osaamisen erikoistuminen moduulipohjaisissa palvelu-tuote-ratkaisuissa, joita globaalit brändinomistajat – kuten Valmet, ABB ja Wärtsilä tarjoavat omille asiakkailleen. Paras asiantuntemus monilla osakokonaisuuksien ja -teknologioiden alueilla on vähitellen siirtynyt laite- ja osatoimittajille.

Globaalit brändinomistajat muuttuvat systeemioperaattoreiksi, joiden liiketoiminta ja ydinosaaminen on siirtynyt perinteisestä valmistuksesta kokoonpanoon, modulaaristen ratkaisujen suunnitteluun sekä brändin ja toimittajaverkostojen hallintaan. Nokian matkapuhelinyksikkö oli tässä näkyvin suunnan näyttäjä.

Kokemukset eri toimialoilta ja viimeaikainen tutkimus (Innoman, Aalto yliopisto, VTT) osoittavat, että globaalien brändinomistajien ja pk-toimittajien innovaatioyhteistyöllä voidaan merkittävästi edistää uusien kilpailukykyisten tuotteiden ja ratkaisujen syntyä, lyhentää tuotekehityksen läpimenoaikoja ja alentaa tuotantokustannuksia. Tämä lisää veturiyritysten kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla ja samanaikaisesti pk-toimittajien kasvua ja kansainvälistymistä suuryritysasiakkaidensa imussa. Toimittajan osallistaminen veturiyrityksen tuotekehitysprosessiin on tulevaisuuden trendi, jossa itsessään on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia.

 

T&K-yhteistyö on muutakin kuin kustannusjahtia

Digitaalisuuteen ajavassa rakennemuutoksessa valmistavan teollisuuden kilpailukyky Suomessa nojaa entistä enemmän suuryritysasiakkaiden ja pk-toimittajien kykyyn kehittää tuotteita, palveluita ja prosesseja yhdessä. Tämä tarjoaa käytännön perustelut toimialarajat ylittäville yhteistyömalleille ja uusille innovaatioekosysteemeille.

Ekosysteemien luontaista kehitystä ja toimittajavetoista kasvua rajoittavat kuitenkin asiakkaiden ja toimittajien väliset kokoerot sekä liiketoimintakonseptien ja niihin liittyvien taloudellisten kannusteiden eriytyminen toimitusketjuissa. Suuret asiakkaat ovat tyypillisesti pörssiyrityksiä, joissa omistajan ääni suosii enemmän lyhyen aikavälin innovaatioita tuotantokustannusten alentamiseksi. Tähän on liittynyt pyrkimys yksittäisten toimittajien kilpailuttamiseen. Kilpailuttaminen, eli pk-toimittajien slangissa hintojen vinguttaminen, perustuu usein suoraviivaiseen valmistuskustannusten ja ostohintojen alentamiseen.

Toimittajat ovat usein perheomisteisia pk-yrityksiä, joiden neuvotteluasema asiakkaisiinsa nähden on heikko. Toimittajilla olisi useissa tilanteissa kuitenkin kykyä ja halu tehdä syvällisempää T&K-yhteistyötä omilla osaamisalueillaan. Brändinomistajien tuotesuunnittelussa sekä materiaalien ja valmistusmenetelmien standardeissa on usein tunnistettavissa parannuskohteita, joissa voidaan hyödyntää toimittajien ja näiden kumppaniverkostojen toisiaan täydentävää osaamista.

Toimittajien ideat eivät rajoitu ainoastaan tuotantokustannusten alentamiseen; ne ulottuvat laajasti toimitusketjun hallintaan, asiakkaan tuotteiden laatuun ja käytettävyyteen. Tämä tuo lisäarvoa veturiyritykselle ja edelleen sen omille asiakkaille.

 

Yhteistekemisen kolme pointtia

Yksioikoinen, kilpailuttamiseen perustuva pk-toimittajaverkoston johtamismalli on auttamattomasti vanhentunut. Innovaatiotoiminnassa osapuolten on laajennettava näkökulmaa yritysten välisestä yhteistoiminnasta ihmisten väliseksi yhteistyöksi yli yritysrajojen. On suuryrityksen ja toimittajayritysten etu kehittää yhteistyötä tasa-arvoisina kumppaneina.

Tästä muodostuu innovatiivinen ekosysteemi, jossa pk-toimittajien yhdistetyllä osaamisella voidaan lisätä sekä asiakasyrityksen että toimittajayritysten kilpailukykyä. Pk-yritysten yhteistarjoamalla voidaan tuottaa monistettavia innovaatiopalveluita teknologiateollisuuden suuryrityksille.

Innovaatioekosysteemien rakentaminen edellyttää yhteisen liiketoimintamallin määrittelyä ja T&K-palveluiden konseptointia kolmella pääalueella:

• Pk-toimittajayritysten T&K-kyvykkyyksien ja tarjoaman kehittäminen skaalautuvaksi, kasvua tukevaksi liiketoimintamalliksi, jolla parannetaan asiakasuskollisuutta sekä omien palvelu-tuote-kokonaisuuksien kilpailukykyä.
• Toimittajayritysten keskinäinen yhteiskehittäminen ja -toiminta, missä toisiaan täydentävillä resursseilla ja tarjoamilla tehostetaan asiakkaiden tuotekehitystä ja luodaan uusia modulaarisia yhteistarjoamia useille veturiyrityksille.
• Asiakasyrityksen early supplier involvement (ESI) -käytänteiden kehittäminen sisäisen/funktionaalisen integraation pohjalta (hankinta, tuotanto, tuotekehitys, myynti), joka ottaa huomioon toimittajaverkoston kokonaisosaamisen.

Vahva ulkonen asiantuntija näkee kokonaisuuden ulkoapäin ja pystyy näin parhaiten auttamaan toimivan innovaatioekosysteemin rakentamisessa. Verkostoitunut innovaatiotoiminta on tulevaisuudessa sekä pk-yritysten että suuryritysten tärkein menestyksen moottori.

Kirjoittaja

Esa Viitamo

asiantuntija

Lue kirjoittajan muita tekstejä