Innovaatioekosysteemi – jargonia vai oikeaa asiaa?

Kyvystä innovoida ja kehittää uutta tarjoamaa tulee jatkossa yritysten ja organisaatioiden menestymisen keskeisin asia. Tarkastelen seuraavassa tätä osaamista kolmesta eri näkökulmasta:

  1. Tarvitsemme osaamista ymmärtää, mitä on innovaatiotoiminta.
  2. Tarvitsemme luovuutta ja toimeenpanokykyä toteuttaa innovaatiotoiminnan eri osa-alueita.
  3. Lisäksi meidän on ymmärrettävä oman yrityksemme ja organisaatiomme toiminnan lisäksi koko innovaatioekosysteemin dynamiikka.

 

Mitä on innovaatiotoiminta?

Innovaatioprosessi mahdollistaa toiminnan uusien tuotteiden, palveluiden ja liiketoimintamallien kehittämiseksi. Innovaatioprosessi jaetaan tyypillisesti kolmeen vaiheeseen: alkuvaiheeseen, kehitysvaiheeseen ja kaupallistamisvaiheeseen.

Liiketoimintaympäristön näkökulmasta keskeistä on ymmärtää, mitä maailmassa tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa. Ymmärryksen hankkimiseen on olemassa systemaattisia menetelmiä ja tietolähteitä, kuten erilaiset business intelligence -lähestymistavat, ennakointi, skenaariotyöskentely ja markkinaymmärrys. Strateginen ymmärrys on sitä kehittyneempää, mitä enemmän se pystyy ottamaan ennakoivasti huomioon liiketoimintaympäristön muutokset. Kuinka monelle taannoinen Neuvostoliiton romahdus tuli yllätyksenä? Olemmeko ymmärtäneet, kuinka perinpohjaisella tavalla ilmastonmuutos on muuttamassa maailmaa ja kuluttajien asenteita? Olen tavannut aivan liian monta turhautunutta tuotekehitysjohtajaa, jotka eivät saa riittävää strategista tukea liiketoimintajohdolta toiminnalleen. Muutamat organisaatiot, kuten Tikkurila ja Ahlstrom, ovat viime vuosina nimittäneet innovaatiojohtajan, mikä on ollut erinomainen malli tuotekehityksen ja liiketoimintajohtamisen linkittämiseksi.

Innovaatiotoiminta tarvitsee ihmisen

Prosessin voi piirtää paperille ja viilata insinöörimäisesti kuntoon palikka kerrallaan, mutta se ei vielä takaa toivottua lopputulosta. Ranskalaisen INSEADin professori Christoph Loch selvitti 2000-luvun alussa, että autoteollisuuden tuotekehityksen tuloksista vain yksi kolmannes syntyi virallisen tuotekehitysprosessin mukaisesti. Toinen kolmannes oli peräisin johdon lemmikkiprojekteista ja kolmas kolmannes epävirallisista projekteista. Merkityksellistä on, että nämä kolme eri tapaa olivat yhtä menestyksekkäitä. Ilmiö kertoo siitä, että innovoinnissa tarvitaan sekä virallista että epävirallista toimintaa. Puhun mahdollistajista, joita tarvitaan niin yksilöiden, tiimien kuin organisaation tasolla. Tärkein mahdollistaja on sosiaalinen ympäristö eli ihmisten luovuus ja toimeenpanokyky. Selkeä havaintoni on, että yleensä luovuudesta ei ole puutetta, vaan ihmiset ovat lähtökohtaisesti idearikkaita, osaavia ja motivoituneita sekä haluavat aidosti kehittää uutta. Pullonkaula on usein juuri toimeenpanokyvyn puute organisaation eri tasoilla. Minulla on erittäin hyviä kokemuksia siitä, että innovaatiotoiminnan mahdollistaminen paranee, kun sen osaksi linkitetään kiinteästi yrityksen HR ja muutosjohtaminen.

Hyödynnä koko innovaatioekosysteemi

Olen edellä käsitellyt innovaatiotoiminnan mahdollistamista lähinnä yhden organisaation näkökulmasta. Nykyisin kaikessa toiminnassa, myös innovaatiotoiminnassa, korostuu verkostojen rooli. Aiemmin puhuttiin verkostoista, klustereista ja alliansseista. Nyt halutaan lisäksi nostaa esiin myös käsite ekosysteemi. Kaikki käsitteet tarkoittavat jonkinasteista yhteistyötä jonkin organisaation ulkopuolisen tahon kanssa. Tulevaisuuden kilpailukyky luodaan yhä useammin innovaatioekosysteemeissä. Ekosysteemissä yhteistyösuhteet ja keskinäinen riippuvuus ovat entistä tiiviimpiä. Siinä tarjoutuu myös uusia mahdollisuuksia, joihin yritys ei pystyisi yksin tarttumaan. Organisaatio voi luoda kilpailuetua kolmella eri ekosysteemin tasolla. Ensinnäkin sitä voi syntyä yrityksen sisällä suljetussa systeemissä. Toiseksi kilpailuetua luodaan avoimessa ympäristössä, jossa jaetaan olemassa olevaa tietoa. Tämä tapahtuu esimerkiksi opetuksessa ja konsultoinnissa. Kolmas taso on avoin uuden tiedon luominen ekosysteemissä, jossa erilaiset, hyvinkin erilaiset potentiaalit kohtaavat vapaasti. Tällä kolmannella tasolla luodaan todellinen kilpailuetu. Se on voittaja, joka pystyy rakentamaan nopeita ja ketteriä alustoja sekä toimintamalleja eri osapuolten saamiseksi mukaan kehityshankkeisiin, joissa kohtaavat suuret yritykset, pienet yritykset, tutkijat ja erilaiset julkiset toimijat.

Tutustuin 1990-luvulla Piilaaksossa Stanfordin yliopistossa nigerialaislähtöiseen innovaatiotutkijaan, tohtori Ade Mabogunjeen. Edellä esittämäni ekosysteemin kolme tasoa Ade on esittänyt väitöskirjassaan vuonna 1996. Meistä on vuosien varrella tullut hyvät ystävät Aden kanssa. Ade sanoi hiljattain: ”Pekka, me puhumme aina samoista asioista, mutta käytämme eri aikakausina vain eri sanoja.”

Yhteenveto

Terminologia ja käsitteiden määrittely on oma asiansa, mutta liiketoiminnan arkipäivän tasolla innovaatioekosysteemi ja muut innovoinnin ympäristöt eivät ole vain jargonia, vaan aito mahdollisuus kehittää liiketoimintaa tehokkaasti eteenpäin. Me Innomanissa olemme erikoistuneet auttamaan innovaatio-osaamisen kehittämisessä ja asiantuntijamme tulevat mielellään kertomaan lisää, kuinka teidän organisaatiota voitaisiin nostaa innovaatiotoiminnassa seuraavalle askelmalle yhdessä keskeisten liiketoimintapartnereiden kanssa.

Haluatko kehittää innovaatiotoimintaasi? Varaa tunnin veloitukseton asiantuntija-arvio:

Varaa ilmainen asiantuntija-arvio

 

Blogi on tiivistelmä Pekan kirjoituksesta Työ- ja elinkeinoministeriön oppaassa ”Arvoa synnyttävän liiketoiminnan lähteillä”. TEM:n opas ja artikkeli löytyvät kokonaisuudessaan täältä.

Kirjoittaja

Pekka Berg

hallituksen puheenjohtaja

Lue kirjoittajan muita tekstejä