Myötäiloa organisaatiossa

Työurani alkutaipaleella sain nauttia kehittämistehtävistä tanskalaisessa monikansallisessa organisaatiossa. Tanskalaisten ilo ja innostus sekä lähes fanaattinen onnistumisesta nauttiminen oli jokseenkin kadehdittavaa. Merkillepantavaa oli kollegan tai toisen tiimin onnistumisen iloon yhtyminen ja se aito riemu, johon koko organisaatio tarttui ja josta se ammensi voimaa omaan onnistumiseensa.

Suomessa olen sittemmin jatkuvasti törmännyt tilanteisiin, joissa näkyy ihmisten keskinäinen kilpailu. Mittarit ja ansaintamallit ovat johtaneet siihen, että toisen onnistumisesta ei voida nauttia ja iloita. Muutamassa asiakasprojektissa olen kokenut jopa myötähäpeää siitä, kuinka myyntiin ja toimitukseen viilatut yksiköt taistelevat keskenään paikasta auringossa. Tällaisissa tilanteissa yksilöiden mittaaminen ja kannustamisen sitominen pelkästään tunnuslukuihin johtavat vääjäämättä tulehtuneeseen ilmapiiriin, josta lopulta kärsivät niin työntekijät kuin itse yrityskin.

Mittaaminen ja yksilön työpanoksen tuottamien tulosten seuraaminen ovat toki järkevää ja jossain määrin palkitsevaakin. Mutta jos numeraaliset tulokset ovat ainoa kannuste, saatetaan olla matkalla toimintamalliin, jolla yritys ajaa itsensä nurkkaan. Elämä helpottuu hieman, jos mittaaminen ulotetaankin koskemaan vain tiimejä. Tällöin eri osaamisen omaavia yksilöitä on saatu puhaltamaan yhteen hiileen ja palkitsemisesta on tullut reilumpaa. Toisaalta tiimien väliin voi muodostua kuiluja, jotka pahimmillaan muistuttavat Suomi-Ruotsi jääkiekko-otteluita. Ja jälleen kerran organisaation sisäinen kilpailu estää yhdessä voittamisen, innovoinnin ja oppimisen.

En esitä, että olisi olemassa yhtä oikeaa ratkaisua, sillä jokainen organisaatio on erilainen ja jokaisen yksilön sisällä omanlaisensa kunnianhimo. Yrityksen tulisi kuitenkin välttää ajautumista tilanteeseen, jossa esimerkiksi jokaisesta myyjästä muodostuu yrityksen sisälle oma itsenäinen yrittäjänsä. Mallihan saattaa kuulostaa hyvältä, sillä tavoitteiden asettaminen ja mittaaminen ovat helppoa. Henkilön johtaminen sujuu yleensä hyvin, varsinkin jos hänen tekemiseensä ei puutu eli häntä ei johdeta. Yleensä yksittäinen myyjäkin saattaa olla tyytyväinen, varsinkin jos kauppa käy ja rahaa tulee.

Keskustelin taannoin asiakkaan kanssa tilanteesta, jossa henkilöstö mielsi itsensä pitkälti yrittäjiksi. Suurta huolta aiheutti muun muassa se, että yllättäen asiakkaat, tarjoama ja toimintamallit eivät olleetkaan enää yrityksen, vaan näiden sisäisten yrittäjien omia. Yhden onnistuminen tuntui olevan jatkuva piikki toisten lihassa, ja se saattoi johtaa hyvinkin yllättäviin tilainteisiin. Onneksi tähän asiaan voidaan vielä puuttua ja muuttaa organisaation toimintatapoja ja samalla myös palkitsemista.

Jaa

Kirjoittaja

Mika Ropponen

hallituksen puheenjohtaja, Innoman Oy

Lue kirjoittajan muita tekstejä